Hylätty aaverata - Reims-Gueux'n legenda

Reims-Gueux – F1-historian kaunein aaverata

Noin 160 kilometriä Pariisin itäpuolella sijaitseva Reims on arkkitehtuurista nauttivan turistin unelmalomakohde. Vajaan 200 000 asukkaan kaupungin juuret ulottuvat aina muinaiseen Roomaan ja tämä myös näkyy kaupungissa, sillä Rooman aikaiset rauniot yhdessä muiden historiallisten rakennusten lisäksi muodostavat vaikuttavan kokonaisuuden.

Wikipedia tietää esimerkiksi kertoa, että Notre-Dame de Reims, Pyhän Remin luostari sekä Taun palatsi lisättiin kaikki Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1991.

Vaikka olen itsekin valtava arkkitehtuurin ystävä, on kaupungin lieppeillä kuitenkin jotakin sellaista, mikä päihittää kaiken muun historiallisen kaupungin nähtävyyksistä alleen.

Aivan kaupungin lieppeillä kulkee tuikitavallinen ranskalainen maantie, kera tuikitavallisen pohjoisranskalaisen maalaismaiseman. Olemme siis tiellä nimeltä D27, joka on moottoritie E31:n sivuhaara.

Peltomaiseman rikkoo kuitenkin jokin täysin polkkeuksellinen näky: tien molemmin puolin nousevat vanhat, rapistuvat katsomot, tuomaritornit ja varikkorakennukset, joiden kyljissä on haalistuneita menneiden aikojen mainoksia: BP, Total, Dunlop, KLG, Shell, Esso, Elf.

Tunnelma on suorastaan aavemainen. On kuin elämä täällä olisi pysähtynyt vuosikymmeniä sitten.

Tämä on, tai tarkemmin sanottuna oli, Circuit de Reims-Gueux. Yksi Euroopan ikonisimmista maantieradoista. Rata isännöi ensimmäistä Ranskan Grand Prix -kilpailua Formula 1 -sarjan synnyinvuonna 1950.

Rata toimi F1-näyttämönä useaan otteeseen 1950-luvulla ja muutamaan kertaan vielä 60-luvun aikana.

Jo vuonna 1926 avatulla radalla ajettiin myös useita kansallisia kisoja sekä 12 tunnin kestävyyskisoja. Ensimmäinen näistä heti vuonna 1926 ja loput myöhemmin, 50- ja 60-luvuilla.

Autourheilun lisäksi rata isännöi kahdesti 50-luvulla ratamoottoripyöräilyn Ranskan GP:tä.

Viimeinen F1-kilpailu Reims-Gueux’n radalla ajettiin 1966 ja viimeinen virallinen autokilpailu, F3-osakilpailu 1969. Virallisesti rata suljettiin talousvaikeuksien takia vuonna 1972 ja radan rakenteet jäivät ajan patinan armoille.

Tvx1, CC BY-SA 4.0, via Wikimedia Commons

Vauhtia, imuapua ja vaaratilanteita

Vaikka Reims-Gueux sijaitsee aivan Reimsin kaupungin reunamilla, yhdisti se todellisuudessa kolme eri kylää: Gueux’n, Thillois’n ja La Garennen. Rata oli kolmion muotoinen ja koostui pitkistä, puiden reunustamista suorista, jotka olivat osa julkista tieverkostoa.

Rata ei juurikaan pitänyt sisällään mutkia, joten kisoista tuppasi muodostua usein todellisia imuaputaisteluita. Kun vauhdit menneisyyden ajokeilla kasvoivat, siinä samalla myös riskit moninkertaistuivat.

Reimsin kapeilla kaduilla kuljettajien vauhdit saattoivat kasvaa liki 300 kilometriin tunnissa. 50-luvun vehkeissä ei ollut juurikaan pitoa, saatika jarruja, joihin olisi voinut luottaa.

Lisäksi esimerkiksi radan vaarikkomuurit olivat pääsuoran varrella ilman minkäänlaista kunnon muuria autojen ja mekaanikkojen välillä. Siinä on kyllä saanut luottaa muiden kuljettajien ammattitaitoon.

Reims ja Juan Manuel Fangio

Kaikesta vaarallisuudestaan huolimatta Reims-Gueux oli aikansa pieni ihme, sillä rata vei ainoastaan neljän kuljettajan hengen: Annie Bousquet vuonna 1956 osana Reimsin 12 tunnin osakilpailua, Bill Whitehouse sekä Herbert MacKay-Fraser vuonna 1957 Formula 2 -ajokeissa ja viimeisimpänä Luigi Musso vuonna 1958 Ranskan F1-osakilpailussa.

Reims-Gueux’n radalla ajaminen vaati kaikesta huolimatta henkistä kanttia ja voittoon ajoikin usea reikäpäinen lajilegenda. F1:sten puolella muuan Jual Manuel Fangio nappasi kolme voittoa, Jack Brabham sekä Mike Hawthorn kaksi ja Jim Clark yhden.

Nippelinä tosin kerrottakoot, että Fangion vuoden 1951 voitto tuli yhdessä italialaisen Luigi Fagiolin kanssa.

Fangion auto (#24) hajosi kierroksella 8 ja hän siirtyi lopulta ajamaan tallikaveri Fagiolin autoa (#8) kierroksella 20. Tällä ajopelillä Fangio ajoi kilpailun viimeiset 57 kierrosta ja voitti GP:n.

Fagioli joutui odottelemaan Fangion auton (#8) korjaustoimenpiteitä ja kun hän pääsi takaisin kilpailuun, oli hän jäänyt kärjestä 20 kierrosta. Kuitenkin, koska Fangio ajoi voittoon juuri Fagiolin autolla, nimettiin molemmat osakilpailun voittajiksi.

Toisena, hiukan lyhyempänä nippelinä kerrottakoot, että Fangio, joka on monien mielestä se historian paras kuljettaja, ajoi ensimmäiset kilpailukierroksensa Euroopassa juuri Reimsin radalla.

Fangio on kertonut haastattelussa, että hän saapui seuraamaan Reimsiin kilpailua vuonna 1948 - ihan siis katsojan roolissa, mutta argentiinalainen sai Matteo Gordinilta ajokin käyttöönsä ja hän kisasi radalla samaisena viikonloppuna. Tuo oli siis samalla Fangion Euroopan debyytti kilparadoilla.

Talousongelmat toivat lopun

Vaikka moottoriurheilu menneinä vuosikymmeninä olikin - no ei niin tarkkaa puuhaa - oli myös tuon ajan ihmisillä järki päässä. Monien muiden huippuvaarallisten ratojen suhteen esimerkiksi Formula 1 ilmoitti, että se aikoo siirtyä turvallisemmille vesille, mikä oli lopulta myös Reimsin kohtalo.

Ranskassa alettiin tämän jälkeen siirtyä muille radoille, kuten Paul Ricardille ja Dijoniin, kunnes vuonna 1991 nähtiin maineikkaan Magny-Cours radan F1-debyytti.

Lopulta taloudellisten ja poliittisten syiden johdosta Reims-Gueux’n rata suljettiin vuonna 1972.

Radalla oli tarkoitus ajaa legenda-autojen kilpailu vuonna 1997, mutta tämä jouduttiin perumaan. Vuonna 2002 suurin osa radasta purettiin ja tänä päivänä siitä on jäljellä vain tietyt osat.

Onneksi sentään edes ne, sillä harvassa paikassa pääsee näin lähelle historian aitoa havinaa. Paikka on ainakin omalla bucket listillä todella korkealla.

Paul.schrepfer, CC BY-SA 4.0, via Wikimedia Commons

Vapaaehtoiset pelastajina

Kiitos siitä, että edes osa Reims-Gueux’n radasta elää yhä kuuluu paikalliselle yhdistykselle nimeltä Les Amis du Circuit de Gueux (Gueux’n radan ystävät). Vuonna 2007 yhdistys otti asiakseen pelastaa historialliset rakennukset täydelliseltä romahtamiselta.

Nykypäivänä rata on saanut modernisointia siinä mielessä, että muun muassa varikkorakennukset on maalattu uudelleen ja aluetta pidetään siistinä.

Nostalginen hylätyn paikan tunnelma on edelleen hyvin läsnä, ainakin kuvien perusteella, mutta pientä pintaremonttia paikalle on kuitenkin tehty.

Jos olet suuntaamassa kesällä Ranskaan, kuten vaikkapa Pariisiin, suosittelen vahvasti vierailemaan myös yhdellä Euroopan entisaikojen moottoriurheilun mekoista. Paikka on vapaasti saavutettavissa ja voit käytännössä pysäköidä autosi entiselle lähtöruudukolle ja kävellä vanhojen pilttuitten välissä.

Kuinka siistiä tämä olisikaan!

Voit ihastella rataa mm. Google Mapsin Street View -näkymästä tämän linkin kautta.

valmara, CC BY-SA 3.0, via Wikimedia Commons